torstai 31. heinäkuuta 2014

Farmarihousujensovituskelit

Muutamia viikkoja sitten törmäsin Facebookissa ilmaisuun seksihelteistä. Tästä kelistä on kyllä mielestäni seksikkyys aivan helvetin kaukana. Kun istun tässä tietokoneella paljaiden säärieni liimautuessa nahkaiseen tietokonetuoliimme, voin vain ihmetellä, mikä hitto tässä helteessä on niin hienoa?

Tarkastellaampa asiaa hieman tarkemmin. 

Koiramme on maannut tajuttomana lattialla jo monta viikkoa. Vartin välein joudun käydä mittaamassa pulssin ja tarkistaa, onko se edes elossa enää. Ulkona on liian kuuma. Sisällä on liian kuuma. Lenkillä mietin, että kuka täällä alkoi taputtamaan. Kunnes tajuan hikisten pakaroideni hakkaavan yhteen kuin kirkonkellot, antaen itse itsellensä aplodit. Samalla lenkillä käydessä ötökät ja muut eläimet takertuvat ihooni ja sisälle palatessa joudun nyppimään hikeeni tukehtuneet ja ihooni liimaantuneet hyttyset, paarmat, lepakot, oravat, oman koirani ja naapurin kissan pois iholtani.

On niin kuuma, ettei voi syödä. On niin kuuma, ettei voi olla syömättä. On nihkeä ja vetämätön olo koko ajan. Lakanat liisteröityvät ihoon. Voisi samantien kääriytyä Eldoradon tuorekelmuun, niin tunne olisi sama. Hyttyset inisevät korvan juuressa juuri silloin, kun olet nukahtamaisillasi. Tuulettimet pyörittävät samaa paskailmaa edestakaisin. Kun ikkunan avaa, kasvoja vasten iskostuu ilma, joka on kuin väsähtänyt pieru. Kuin nautaeläimen hönkäys. Kun käy suihkussa alakerrassa ja tulee takaisin yläkertaan, rappusten puolivälissä tekee mieli kääntyä takaisin ja mennä uudelleen suihkuun. Ihmiset haisevat hielle ja pyykitkin ovat olleet kuivumassa jo kolmatta viikkoa.

Kesähän on siis pohjimmiltaan ihan kiva juttu. Kukat kukkii, luonto on kaunis ja on mukavaa, ettei tarvitse pukea toppavarusteita päälle vain viedäkseen roskia ulos. Mansikat maistuu ja valoa on riittämiin. Ja lämpötilan ollessa kesällä noin 20-22 astetta, kesähän on oikeastaan oikein miellyttävä vuodenaika. Ainakin kotikaupungissani on ollut paahtava helle koko heinäkuun. Mittari näyttää tälläkin hetkellä lähemmäs kolmeakymmentä astetta ja olen totta puhuen jo korviani myöten täynnä sitä, että Suomessa helteestä täytyy nauttia ja olla vain hiljaa, eikä vastaväitteitä saa ilmaista. "Nautitaan nyt, kun kohta taas paleltaa." Jos et pidä helteestä, olet musta lammas. Yhteiskunta pitää sinua pakanana, ellet nauti tästä.

En ole koskaan pitänyt helteestä, mutta aina ennen, kun joku on sitä hehkuttanut, olen vain myötäillyt asiaa hiljaa hymyillen. Enpä myötäile enää. Viime kesänä olin raskaana ja voin todella huonosti. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi minulle erään helteisen käynnin aikana toukokuussa hikiläikät kainaloissaan, että "Onpa ihanaa, kun on niin lämmin." Minä vastasin napakasti, että vihaan hellettä, eikä kesä ole muutenkaan lempivuodenaikani ja toivon, että syksy saapuu mahdollisimman nopeasti. Terveydenhoitaja loi minuun hieman ihmettelevän katseen ja hetken kuluttua kysyi, olinko jo täyttänyt odottavan äidin mielialakartoituslomakkeen. Niinpä niin.

Uutisotsikoissakin hehkutetaan aina kuumaa keliä: "Helle hellii nyt suomalaisia", "Nyt Suomi saa nauttia helteistä", "Ihana hellekesä!". Vaikka monet suomalaiset nauttivat helteistä, on meitä hyvin suuri joukko ihmisiä, ketkä eivät hellekelejä siedä. Siksi mielestäni uutisotsikotkin pitäisi kirjoittaa tasa-arvoa noudattaen. Esimerkiksi näin:

"Helle vittuilee suomalaisille", "Takavakohiki-ilmat tulevat, piiloudu ajoissa kellariin!", "Helle riepottelee ihmisiä!", "Paskasäätä luvassa taas tuutin täydeltä!". 

(Uutistoimittajat voivat vapaasti lainata ilmauksiani halutessaan.)

Asuessani aiemmin pääkaupunkiseudulla, käytin paljon julkista liikennettä. Eräänä kuumana ja helteisenä kesäpäivänä olin lähdössä keskustasta kotiini ratikalla ja liikkeellä oli moni muukin, koska ainuttakaan istumapaikkaa ei ratikasta löytynyt. Olin helteestä kuumissani ja koko päivän kestänyt shoppailureissu verotti voimiani. Seuraavalla pysäkillä eräs mies jäi pois kyydistä ja viipotin onnellisena istumaan hänen paikalleen. "Ihanaa, saan istua.", ajattelin. Huomasin kuitenkin penkillä reisienvälihiestä koostuneen märän viivan. Ajatus viivan päälle istumisesta oli kuvottava. Istuin kuitenkin. Siinä märän viivan päällä istuessani ajattelin, että kyllä syksy on kiva.

Elokuvassa Flash Dance on yksi kohtaus, jossa elokuvan päähenkilö kesken tanssiesityksensä istuu tuolille ja vetää katossa olevasta narusta ja litroittain vettä tippuu hänen päällensä. Mielestäni hellekesän aikana jokaisesta kadunkulmasta tulisi löytyä Flash Dance-suihku. Itseasiassa Flash Dance-suihkun voisi asentaa portaiden yläpäähän, portaiden alapäähän, sängyn yläpuolelle, ruuhkaisen kassajonon viereen, ratikoihin, busseihin, metroihin, vaatekaupan sovituskoppiin, lenkkipolulle, hikisiin toimistoihin ja tuskastuneiden ja puolison niskaan turhautuneesti hengittävien miesten vuoksi myös Ikeaan.

Useat paatuneimmatkin hellefanit tekevät kädellään ristinmerkin rintakehällään, kun helteet loppuvat. Ja kun kesä vetelee viimeisiään, monet ihmiset huokaisevat helpotuksesta, kun saa taas olla oma itsensä. Ei tarvitse enää istua kesäterassilla siiderillä ja vetää vatsaa koko ajan sisään, jotta näyttäisi helletopissa mahdollisimman hyvältä. Syksyn tullessa saa taas vetäistä lämpimän neuleen päällensä ja antaa sen röllykän vaan rennosti valahtaa neuleen sisällä, eikä ketään enää kiinnosta. Ei tarvitse enää sulaa auringonottopenkkiin vasten tahtoa, koska rusketuksesi on jo niin nähty. Voit surutta lainata leffavuokraamosta Richard Geren uusimman elokuvan ja syödä suklaata niinkuin söisit leipää.

Syksyllä ei tarvitse enää minuutin välein pyyhkiä sitä nenän ja ylähuulen välistä hikipisaroita täynnä olevaa ihoaluetta lähimpään verhoon. Ei tarvitse enää vaatekaupassa ahtautua hikisenä niihin yhden koon liian pieniin farmarihousuihin nihkeässä sovituskopissa myyjän kysyessä hennosti verhon takaa: "Tarvitsetko pienemmän koon?". Eikä sinun tarvitse enää vastata myyjälle: "Itseasiassa voisit tuoda mielummin sirkkelin, jotta saan nämä housut pois". Syksyllä saat vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa ja ajatuskin kulkee paremmin. Siksi Pöyhkeä Minkki arvostaa enemmän syksyä, kuin hellekesää. Olen puhunut. 

Suurella rakkaudella, 
Pöyhkeä Minkki